* Nimi: Tori Lucretia Vale
* Kutsumanimi:Lucretia, ainoastaan hänen enonsa käyttää nimeä Tori.
* Ikä: 19
* Syntynyt: 13.09
* Perhe: Marie-Louise Vale (äiti), Dante Vale (isä, kuollut), Armand Valentine (eno)
*Seksuaalinen suuntautuminen: Aseksuaalisuus
* Ammatti: 2. vuosikurssin opiskelija Faywickissä.
*Asuu: Faywickissä. Perheen kartano sijaitsee maaseudulla, Nîmes nimisen kaupungin lähistöllä Ranskassa.
*Muuta: Hänen vasemman puoleisen kulmakarvan rajan rikkoo pieni, tasaisen kokoinen n. 10mm paksuinen arpi.

*Suojelius: Täplähyeena
*Taikasauva: 10 tuumaa, valkosaarnia, thestraalin häntäjouhiydin.
*Lemmikit: Poiketen yleisestä käsityksestä, Lucretia ei käytä viestinviejänään pöllöä, vaan muuttohaukkaa nimeltä Loke.
Puhdasverinen

*Luonne: Lucretia on luonteeltaan itsevarma, pidättäytyvä, vakava sekä ylpeä

Hän vihaa sydämensä pohjasta pimeyteen langenneita noitia ja velhoja, ja on valmis tekemään mitä tahansa kitkeäkseen heidät maanpäältä. Hänen pakkomielteenomainen kiihkonsa tuhota pimeyden voimat, saavat hänet miettimättä jopa astumaan kiellettyjen rajojen ylitse tarpeen niin vaatiessa. Hänen perusperiaatteensa onkin, ettei pahaa voida kukistaa hyvällä. Hänen enonsa on epätoivoissaan seurannut nuoren naisen luonteen muutosta, eikä hän enää osaa sanoa, saatikka uskalla miettiä, mitkä ovat hänen sisarentyttärensä syyt synkkään vihaansa, tai mitä tämä haluaa saavuttaa.

Hän vetäytyy mielellään yksinäisyyteen, ja viihtyy vallan mainiosti omissa oloissaan, hänellä ei kuitenkaan ole mitään kaveriporukoita vastaan. Hänellä ei tosin ole kovinkaan läheisiä ystäviä, taikka siteitä muihin ihmisiin, sillä hänen mielestään ystävyys ja rakkaus ovat heikkouksia, joita pimeyden velhot voivat käyttää hyväkseen. Yleensä hän onkin kaveriporukassa se hiljainen ja etäinen jäsen, joka jättää väliin kaikki hulluimmat riennot ja hauskanpidot, mutta on tarvittaessa paikalla mikäli hänen tiedoilleen on käyttöä.

Näiden seikkojen takia, hän on melko vaikeasti lähestyttävä, ja antaa itsestään joskus jopa ylimielisen kuvan. Hän kuitenkin on aina pidättäytyvän kohtelias, tuntematta kuitenkaan kovin suurta mielenkiintoa muita kohtaan, elleivät nämä ole erikoisen voimakkaita magiassa.

*Ulkonäkö: Lucretialla on pituutta 177 cm ja painoa 70, hän on ruumiinrakenteeltaan vankka ja atleettinen. Hänen mielestään on yhtä tärkeää olla vahva fyysisesti kuin psyykkisestikin, joten hän huoltaa vartaloaan mahdollisimman usein kuntosalilla, jonka tähden hänen ruumiinrakenteessa onkin enemmänkin lihaksikkaan atleettinen kuin naisellinen ja hoikka. Miesmäiseltä hän ei kuitenkaan näytä.

Hänen hiuksensa ovat tumman viininpunaiset sekä suorat, ja laskeutuvat tuuheana hänen voimakaspiirteisten kasvojensa sivuilla, päättyen olkapäille. Koska hänen isoisänsä oli italialainen, on hänen ihonsa hieman tavanomaista tummempi sävyltään. Huomiota herättävintä hänessä kuitenkin on lähes luonnottoman vaalean harmaat silmät, joiden sävy ja tummuusaste vaihtelevat tunteiden mukaan aivan helmen harmaasta teräksen tumman harmaaseen.

Lucretia ei välitä paljoakaan vaatteista tai muodista, suhtautuen niihin viileän halveksivasti, mutta suosii enemmän jästivaatteita, kuin velhoasuja. Vapaa ajalla hänellä on hyvin usein päällä pitkät, sinisävytteisen maastokuvioiset housut, sekä tummansininen hihaton paita.


*Menneisyys: Lucretia syntyi pienessä ranskalaisessa Nîmes nimisessä kaupungissa auroriparille. Hänen äitinsä veli, Armand, oli yksi Ranskan Velho ja Noita Tuomionistuimen 13 tuomarista, jotka tuomitsivat pimeyteen langenneita velhoja ja noitia näille määräämiinsä rangaistuksiin.

Kun Lucretia oli 4 vuotias, hyökkäsi joukko pimeyden velhoja heidän kaupunkiasuntoonsa aikomuksenaan surmata heidät, mutta Marie-Louise pääsi tyttärensä kanssa pakoon, heidän isänsä jäädessä taistelemaan. Dante selvisi hengissä taistelusta, Armandin saatua vihiä jostain tämänkaltaisesta ja saapuessa paikalle puolen tusinan ystävänsä kanssa.
Dantelle kuitenkin jäi pysyviä henkisiä vaurioita taistelusta, ja tämä joutui mielisairaalaan pari vuotta tapahtuneen jälkeen, jottei olisi vahingoittanut vaimoaan sekä tytärtään painajaismaisten mielikuvien riehuessa mielessään.
Tämän jälkeen Lucretian äiti vaipui syvään masennukseen, ja eläen parempina hetkinään muistoissaan niissä päivissä, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Armand haki Lucretian huoltajuutta ja sai sen, sillä tytön äiti ei ollut kyvykäs huolehtimaan pienestä lapsesta. Lucretia muutti äitinsä kanssa Armandin syrjässä maaseudunlla olevaan kartanoon, jossa he molemmat yrittivät tehdä parhaansa Marie-Louisen heittelehtivän terveyden eteen.
Aikoinaan Lucretia aloitti opintonsa erittäin arvostetussa Ranskalaissa magiaoppilaitoksessa, jossa hänen molemmat vanhempansa, sekä enonsa olivat käyneet. Hänen enonsa otti myös tytön aina silloin tällöin mukaan seuraamaan omaa työtänsä tuomioistuimessa, toivoen, että nuori nainen jatkaisi hänen jälkeensä tuomioistuimessa, jossa kaivattiin kiihkeästi nuorta verta.

Kun hän oli suorittanut opintonsa kiitettävillä arvosanoilla loppuun, hän kuitenkin siirtyi, enonsa pettymykseksi, opiskelemaan erääseen Ranskalaiseen aurori-opistoon, joka sijaitsi Pariisin lähellä.

Hän ei kuitenkaan ehtinyt kuin muuttaa Pariisiin aloittaakseen opintonsa, kun hän sai viestin, jossa kerrottiin hänen isänsä hirttäytyneen sairaalassa. Armand pyysi Lucretia tulemaan takaisin kotiin, äitinsä seuraksi, mutta nuori nainen kieltäytyi ja päätti jatkaa opintojaan, käymättä edes hautajaisissa. Huolestuneena koko ajan vain synkistyvästä ja etääntyvästä sisarentyttärestään, ja tämän kovemmaksi muuttuvasta luonteesta hänen enonsa päätti lähettää hänet Britanniaan jatkamaan opiskeluitaan. Syy tähän oli yksinkertainen; hän toivoi että päästyään pois niistä kaikista synkeistä muistoista, joita Lucretialla Ranskasta oli, hänen luonteensa tasoittuisi ja rauhoittuisi, ja tämä olisi pian taas se vakava mutta valoisa luonne, jonka hän oli luokseen ottanut asumaan. Tähän vaikutti myös oleellisesti se seikka, että vuosien saatossa nuo 13 Noita ja Velho Tuomioistuimen jäsentä, alkoivat vanheta ja pimeyden jälleen noustessa, yhä helpompi oli heidät ostaa tai pelotella vapauttaviin päätöksiin, ja Armand oli huolissaan, että ehkä hänenkin selkärankaansa ja moraaliansa tultaisiin ennen pitkää koittelemaan, joten Lucretian oli parempi olla poissa ilkeistä silmistä.


((Kuva tulee hieman myöhemmin, kun saan sen piirrettyä haluamaani muotoon. ))