PELAAJA:
Nimimerkki: Frada
Ikä: 14 v
Aikaisempi ropekokemus: Pari vuotta olen nyt ollut vähän kaikki alla.

HAHMO:
Nimi: James McWolfe
Ikä: 18
Oppilas vai opettaja: Oppilas
Akatemian vuosikurssi: 1. vuosikurssi

Luonne:
Jamesista huokuu itsevarmuus ja pelottomuus, jotka hän on hallinnut jo nuoresta asti. James saattaa olla hyvin kiivas ja äkkipikainen, eikä hän pidä turhasta odottelusta ja nysväämisestä. James on sinnikäs ja itsepäinen, eikä anna koskaan periksi ilman todella pätevää syytä. Joskus hän toki saattaa yltyä liiankin määräileväksi, vaikka yrittää tietoisesti välttää sitä.

James ei tunne sanaa 'luovuta' vaan saattaa kaiken aina kunnialla loppuun.
Pikku lapset saavat Jamesin täysin hämmennyksiin, eikä hän omaa juurikaan isällisiä vaistoja, joten hän ei yksinkertaisesti osaa käsitellä lapsia ollenkaan - saati sitten puhua niille. Mutta James haluaa silti joskus lapsia. Ystäviä uros haluaa ympärilleen mutta valikoi ne huolella. Luottamus muihin on myös hyvin tärkeää hänelle.

Kuka mahdollisissa kuvissa: Ben Barnes

PELINÄYTE:

''AURORIKSI?'' Jamesin äiti kirkui ja näytti pyörtyvän, mutta otti taas ryhdikkään ja itsevarman asennon.
''Se ei ole sopiva ura valinta poika! Sinun pitää mennä jonnekin parempaan ja hyödyllisempään...'' Jamesin äiti sanoi kunnes James itse keskeytti.
''Ai, haluatko että, menen kuolonsyöjäksi? Minä haluan taistella Voldemortia VASTAAN. Enkä ole koskaan ollut poikasi, en sen jälkeen kun minut lajiteltiin rohkelikkoon tylypahkassa, joten miksi antaisin sinun määräillä elämääni?.'' James sanoi piikikkäällä äänellä. Jamesin äiti katsoi poikaansa nenänvartta pitkin.
''Mielummin kuolonsyöjäksi kuin auroriksi, koko joukko on vain pelkkiä kuraverisiä surkimuksia.'' Jamesin äiti sanoi takaisin yhtä piikikkäästi
''Aijaa, minusta näköjään tuleekin kuraverinen surkimus. Minä raadoin tylypahkassa seitsemän vuotta. Miksi? Siksi koska halusin auroriksi, tein kaikki läksyt niin hyvin kuin taisin ja aloitin lukemaan loppu kokeisiin puolivuotta aikaisemmin ja vain siksi että, halusin auroriksi ja nyt kun minulla on huippu arvosanat vaikka en niitä tarvitsisikaan, minulla on loistavat mahdollisuudet päästä auroriksi, siitä minä olen haaveillut niin kauan kuin vain jaksan muistaa.'' James sanoi uhmakkaasti ja katsoi äitiinsä.
''Sinä ET mene! En anna lupaa, olet sentään... poikani ja minä määrään.'' Jamesin äiti sanoi ja kääntyi ympäri lähteäkseen.
''Siinä tapauksessa en halua olla poikasi enkä ole koskaan ollutkaan!'' James karjui niin että, nurkassa nukkuva Markus koira haukahti ärtyneesti, Jamesin äiti oli pysähtynyt kesken askeleensa.
''Sinä et ole poikani.'' Jamesin äiti sanoi hyvin hitaasti.
''Lähde minne haluat, minulle on ihan sama kunhan häivyt täältä, sillä sinä ET ole poikani.'' Jamesin äiti sanoi ääni väristen, sitten hän marssi ulos tämän huoneesta ja paukautti oven kiinni. James oli sanaton hetken hän vain seisoi paikoillaan kunnes tonki matka arkkunsa sänkynsä alta ja avasi sen. James vetäisi taika sauvansa taskustaan ja huitaisi sillä ilmaa. Huoneesta lenteli tavaroita arkkuun, hänen lempi vaatteensa lensivät arkkuun ja muutama mielen kiintoinen kirja. James marssi sänkynsä päähän ja napautti sitä. Sängyn pääty puuhunu illmestyi lokero jonka hän avasi. James nappasi raha säästönsä, vaikka ei siinä paljon ollutkaan ja nakkasi sen arkkuunsa.
''Nähdään poika.'' James sanoi koiralleen ja nosti arkun lattialle. Hän tarkisti aluksi ettei ollut unohtanut mitään ja raahasi sitten arkkunsaportaikon ylä päähän. James lukisti ovensa ja taikoi siihen pari simppeliä suojusta siltä varalta että, joku yrittäisi murtautua hänen huoneeseensa. Kun James meni tämän äidin huoneen ohi hän luuli kuulevansa nyyhkytystä, mutta hylkäsi ajatuksen. James marssi ulos ovesta ja paukautti sen perässään kiinni. James käveli koti polkunsa läpi luultavasti viimeistä kertaa raahaten arkkua perässään. James kääntyi postilaatikoilla katsomaan koti taloansa jos sellaiseksi sitä pystyi enään kutsumaan. James huokaisi ja kaikkoontui poksahtaen.

//Toivottavasti ei unohtunut mitään.